torstai, 7. helmikuu 2019

etovaa

pläh, ei tää pysy kirjautuneena edelleenkään. eikä  aiemmat postaukset näy. ne löytää vaan avainsanojen kautta. olis kiva lukee omat jutut kronologisesti ku en minä muista mitä jouluna tapahtu edes.

tää on kai aika paska blogialusta. harmittaa.

ja tää lääke on kans hanurista. huimausta ja etovaa oloa melkein heti kun sen on ottanu, ja kyllä se jatkuu päässä, taustalla, myöhemminkin päivällä/illalla.

antukin on jotenki kipeenä, raukka. pakotin sen syömään vähän vaik se on ihan vaisu ja rassukalle ei maistu mikään. kurjaa. möllötetään eri huoneissa ku kumpaakin etoo. kissat on koko ajan mun ympärillä. onneks antulla on toi the flash mitä se alko seurata alusta, koska mäki haluun vaan pelaa solitairen daily challengeja kun se rauhottaa aivoja. kännykän ja ipadin tuijotus tekee oksettavan olon.

ei täs voi muuta kun odottaa päivä kerrallaan et sivuoireet jää pikkuhiljaa pois. kirjotin kaisalle "mut mieluummin huimaa kuin pelkää". uusia kohtauksia siis.

jos aamulla ei ellota liikaa niin meen pitkästä aikaa herraskaisiin. eipä tää yökkö-olo yksin himassakaan sen kummemmin kai parane. ja onpahan testattu taa yks ympäristö epilepsian kanssa.

maanantaina oli helsinki, toissailtana käytiin kaupassa, tänään kävelin fyssariin ja kävin ärrällä, kirjastossa, kirpparilla ja syömässä raflassa, ja jos huomenna selviin isommasta porukasta niin koen varmaan pystyvyyttä lisää eikä elämä tän kaa ehkä pelota niin paljoo. iisisti pitää silti malttaa ottaa ja tarkkailla tuntemuksia. aivoissa on menossa joku uus vaihe. huomaan et uuvun kognitiivisesti taas samaan malliin kuin alkukesästä.

hitto ku menkkojenki piti alkaa niin nyt on mahaki kipee kaiken muun lisäks.

keskiviikko, 6. helmikuu 2019

P-O-P pillerit on pop

jihuu, ekan kerran olin täällä jo automaattisesti kirjautuneena. klikkasin sitä "muista minut" -neliötä mut silti piti aina erikseen painaa "kirjaudu" siitä asti kun alotin tän blogin. rasittavaa. ja erittäin FWP.

lekuri soitti eilen ja nostettiin annosta vielä 150mg. nyt mua sitten huimaa aika tavalla. kohina ei ehkä oo tänään niin paha kuin vaikka eilen, mut edelleen kuulo on sellanen kuin olis pumpulia korvissa. antu tekee etäpäivää enkä meinaa kuulla mitään mitä puhutaan. ja meiän talo kohisee ja humisee jo sellasenaan tosi paljon kun on koneellinen ilmanvaihto ja ilmalämpöpumput. ei kauheen miellyttävää.

käytiin aamulla labrassakin koska lääke myös saattaa vaikuttaa johonki mystiseen vesihormoniin ja alentaa veren natriumarvoja, jotka mulla kuulemma on lievästi alentuneet jo ennestään. marian sanoin: kyllä lääkkeet on niin pop!

maanantai, 4. helmikuu 2019

at your service

lauantai-ilta ei sit päättynykään kauheen kivasti. sain kaks epileptistä kouristuskohtausta joista toisen LÄÄKKEEN OTON JÄLKEEN. eli lääke ei riitä.

täs on nyt siis menny kaks päivää pelätessä seuraavaa. tänäänkin tuntu siltä että oli lähellä. jollain kumman voimalla sain sitä vastustettua.  kognitiivinen ylikuormitus lienee mun trigger.

tää vitun kohina rasittaa myös, tai siis pään kohina. kysyn huomenna lääkäriltä joka soittaa, et mitä hittoa tehdään näitten nappien kanssa. pelkään et kohina vaan pahenee kuten se on pahentunu sen jälkeen kun annosta nostettiin. tuun hulluks jos oon yksin himassa kohtausta peläten enkä kuule kuin kohinaa. vähän ku olis tinnitus.

lauantai, 2. helmikuu 2019

huoltopäivä

eli sauna, tukan syvähoito ja öljyhommat latvoihin, varpaankynsien leikkaus ja lakkaus, kantapäähionta, ihon rasvaukset ja yadda-yadda. asiat joita oon laiska tekemään mut jotka pitäs jaksaa pitää kuosissa ku silleen on helpompi elää. jep, helpompi, vaikka enemmän työtä. mut ei tarvii jaksaa sitä ällöä oloa kun kaikki kropassa on viturallaan. sheivata en jaksanu vielä. se ei nyt talvella oo niin justiinsa. ja pian se toivottavasti rutinoituu taas, jos pääsen uintiryhmään. ens viikolla fyssarin arvio joka sit laittaa toivottavasti lähetteen terapia-altaaseen. sen verran oon turhamainen ja itseinhoinen että karvakoipena en haluu mennä julkisiin pesutiloihin pällisteltäväks. mun  säärikarvat ei oo mitään ohuita eikä vaaleita.

ja on turha uskotella et ihmiset ei kato, kyllä kattoo. kaikki kattoo kaikkien kehoja ja huomaan kyllä et mua katotaan enemmän kuin muita kun oon silminnähden niin nuori. en näytä aina 37 vuotta täyttävältä. ja koska tatuoinnit.

en uskalla mennä isoon kylmään altaaseen vielä, en ainakaan yksin. kylmä vesi sattuu niin helvetisti jo ihan kotioloissa, saati sit koko vartalon upotuksessa. lähtisköhän kaisa tai maria testaamaan. lämpimämpi allas on kyl kaikille mieluisampi, mut haluisin käydä kokeilemassa et onks se ihan mahdoton ajatus.

uintiryhmään pääsyssä ahdistais lähinnä vain se, et onko samassa porukassa taas se yks rouva, joka puhuu ihan saatanasti. on tosi raskasta kuunnella ja kuunnella jotain joka vaan jatkaa ja jatkaa eikä ota muita huomioon.

perjantai, 1. helmikuu 2019

whole lotta room

en pysty kattoo liikaa telkkaria koska iskee aivojen ylikuormitustila. musaohjelmat on ehdoton ei. liikaa infoo pääkopalle, ei jaksa. sitku tää fiilis tulee niin se ei meinaa lähtee pois kovin helposti. oon varmaan muutenki tehny tänään vähän liikaa kaikkee.

yks mikä auttaa on solitaire collection. siinä pystyy ajattelee samalla kaikki kuormitukset pois ja keskittyy täysin immersioon.

joten sinne.